Apua, se ontuu.

Eppunen ontuu toista takajalkaansa.  En tiedä miten ja missä välissä se on sen loukannut.  Eilen iltalenkiltä tullessa se oli normaali, noin tunti siitä se oli kolmijalkainen.  Sen tunnin se pääasiassa makoili jaloissani.  Tehtiin aamulla vain pieni ulkoilukierros ja kyllä se sitä varoo.  Annoin töihin lähtiessä kipulääkkeen ja rakensin päiväksi karsinan, jotta malttaa olla hyppimättä.  Toivottavasti olisi vain venähdys ja lepo + kipulääke auttaisi. Pitää illemmalla tunnustella sitä vielä. 

Säälittävä potilas eilen illalla

Reilukerho eli isoveli-Otso karsinan seinän takana

Edit.  Näyttäisi, että selvittiin säikähdyksellä.

Sunnuntai: Geokätköilyä ja kaksi aamiaista.

Aamulla lähdettiin heti puurolautasen jälkeen etsiskelemään geokätköjä pienen automatkan päästä.  Kylmä aamu, matkalla sateli vielä pakkaslunta ja aurinkokin oli pitkästä aika piilossa.  Koirilla mahdoton tohotus päällä heti, kun pääsivät ulos autosta.  Olin varustautunut hupullisella untuvatakilla ja lämpimällä villapipolla, mutta merenrannan sää oli silti aika armoton.  Tuuli kävi sen verran, että poskia nipisteli hupusta huolimatta.

Tarkoitus oli hakea kuusi eri kätköä, mutta kaksi jäi löytämättä.  Täytyy kokeilla uudestaan toisella kertaa, ehkä vähän lämpimämällä säällä.  Ja vähemmällä lumella, jos se nyt mitään vaikutti.  Koirat nauttivat rantapusikoissa rymyämisestä ja kierrokselle tuli kestoa kolmisen tuntia kaikkiaan.  Aktivisuusmittarin mukaan lähes 11 000 askelta.  Mikäpä siinä, ei hullumpi aloitus sunnuntaille!  

Kotiin tullessa olikin jo niin nälkä, että piti poiketa kaupasta tarvikkeita herkkuaamiaiselle (yleensä syön tylsästi kaurapuuroa tai jogurttia).  Koiratkin saivat vähän välipalaa massun täytteeksi.

Keväthuivi on päässyt jo käyttöönkin.  Lanka on BC Garn Allino (50% puuvilla, 50% pellava) ja malli jokin Baktus-versioista.  Siis helppo ja nopea.  Nyt on uusi vähän erilainen jo puikoilla. 

Geogöötti Otso on löytänyt kätköistään kengän.  Otso tarjoilee leluja vaihtokauppana kerjätessään ihmisherkkuja. Hassu otus!

Elämää, ei sen kummempaa. Yksi göötti yhdeksän vuotta.

Kevättalvi, yksi lempiajoistani. Parhaimmillaan aurinkoa, lunta ja pientä pakkasta.  Siitä olemme ottaneet kaiken ilon irti.

Yksi maaliskuun parhaita paloja:  Herra O., joka viime viikonloppuna täytti yhdeksän vuotta.

Kuono vaalenee, mutta virtaa ja elämää täynnä on tämä koira.  Ikä on tuonut mukanaan lisääntynyttä jääräpäisyyttä, keittiön siivousta ja kainaloisena majailua. Ja oveluutta.  Jouluna O. haki omin luvin gööttipiparkakkuja suljetussa kaapissa olevasta purkista, olimme kaikki aivan mykistyneitä mestarivarkaasta.  Matka jatkui korvat luimussa kohti olohuoneen mattoa, piparkakut suupielistä kurkistaen.

Minulla oli pari lomapäivää viime viikonlopun yhteydessä ja huristelimme pääasiassa metsässä.  Tanjalta saatiin vinkki suolenkistä ja siellä kierrettiin beaglekamujen kanssa.

Ettalla on aina vauhti päällä - se on iloinen ja hassu pieni koira, joka haluaisi aina vielä ihan vähän lähemmäksi ihmisiään.

Tällä viikolla innostuin geokätköilystä, apua!  Ollaan käyty katsastamassa seitsemän kätköä koirien kanssa, tuleepahan suunnattua lenkkejä vähän uusiin suuntiin tämän myötä.  Aamulla tehtiin parin tunnin lenkki kätköjen perässä (onneksi hanki kantaa), iltapäivän lenkki oli sitten ihan puhtaasti koiralenkki.  Tuntuu, että ulkona ei vaan voi olla tarpeeksi, kun on tällainen sää!  

Tämän talven ristiriita on ollut lukeminen vs. käsityöt, saan jatkuvasti valita niiden välillä kun vapaa-aika ei vain riitä kaikkeen.  Nyt odottaisi Sara Blaedelin viimeisin suomennettu dekkari (Hyvästit vapaudelle) TAI  viimeisin keskeneräinen keväthuivin tekele.

Mitä tehdä? 

Pojat tutkittu

Nyt on Xenan ja Otson pennuista terveystarkastettu molemmat pojat, kun Hessukin piipahti kuvattavana ja Sakari täydensi alkuvuodesta tuloksiaan silmätarkilla.

Hessun tulokset Koiranetissä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI24300%2F10&R=14

Sakarin tulokset Koiranetissä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI24301%2F10&R=14

Hienoja miehiä ovat :)

Etta, leikkauksen jälkeinen elämä

Pieni päivitys Ettan tammikuiseen leikkaukseen liittyen:

Mahan alueen karvat alkavat vihdoin olla entisellään eikä haavaa enää oikein edes erota. Etta aloitti karvalähdön n. 5 viikkoa leikkauksen jälkeen, peitinkarvakin tuntuu nyt irtoavan. Mielenkiintoista nähdä, millainen turkki kasvaa aikanaan tilalle ja miten karvanlähtö jatkossa. Mitään muita muutoksia leikkaukseen liittyen ei vielä ole näkynyt :)

Maaseuturetkeilyä

Loman viimeinen arkipäivä oli oikea tehoulkoilupäivä. Aamupäivällä lenkkeiltiin lähimetsissä Kompiaisten kanssa, iltapäivällä ajeltiin maaseudulle retkeilemään ja käytiinpä vielä yksi ulkoilukierros seuraavassakin kyläpaikassa. Aika hiljaista oli, kun päästiin illalla kotiin.

Etta vaanii

Tää juuri on mun!!

Otso retkeilee, osa 789.

Loiloti-loi-loi!

Metsän kunkku Otso

Ehkä se kevät koittaa vielä meillekin.

Aavalla merellä

Otso nautiskelee

Pääsiäisen loistavat ulkoilusäät jatkuvat.  Sunnuntaina reippailtiin merellä pienten mustien ystävien kanssa.  Aurinko paistoi eikä kylmäkään kiusannut.