Vein Ettan eilen eläinlääkärin tutkittavaksi, koska epäilin että sillä saattaisi olla kohtutulehdus. Oireet vain eivät täsmänneet siihen, miten kohtutulehduksen yleensä sanotaan oireilevan, mutta minulla oli tunne, että jotain on pielessä. Ettan juoksun alkamisesta on jo kolme kuukautta, mutta Otson mielestä se tuoksui hyvälle, sen ruokahalu oli normaalia huonompi ja sitten löysin muutaman vaalean vuototipan sängyltä.
Eläinlääkärissä Etta tutkittiin, siltä otettiin papa-koe ja verikoe ja se ultrattiin. Tulehdusarvot eivät olleet koholla, mutta ultran perusteella kohtutulehdusta epäiltiin. Kuvassa näkyi mustia juovia, jotka eivät eläinlääkärin mukaan oikein muutakaan voineet olla. Etta sai antibiootti- ja kipulääkepiikit ja leikkausajan seuraavaksi aamuksi.
Tänään aamulla hääräilin aamutoimiani, kun noin seitsemän aikaan eläinlääkäriasemalta soitettiin. Leikkaava lääkäri oli sairastunut ja Ettan leikkaus siirtyi muutaman tunnin eteenpäin toiselle lääkärille. Kyllä tuntui tunnit pitkiltä, kun töissä odottelin lähtöaikaa. Vein Ettan eläinlääkäriasemalle, istuskelin sen kanssa kunnes se sai rauhoituspiikin ja nukahti. Pari tuntia myöhemmin sain puhelun, että Ettan leikkaus oli mennyt hyvin. Itse kohtu oli jo huonommassa kunnossa kuin ultran perusteella oli syytä odottaa. Sinne oli kertynyt reilusti märkää, seinämät olivat ohentuneet ja kohdunkaula oli kiinni. Kaikki oli kuitenkin saatu pois.
Heräämössä odotti umpiunessa oleva koira. Pienellä annoksella herätettä se saatiin pian jalkeille ja kotiin. Haava on paketoitu haavasuojan alle ja toivottavasti siellä pysyykin siistinä seuraavat päivät. Potilas on makoillut koko illan, välillä haikeasti piipittäen. Kivuliaalta se ei vaikuta eikä se vielä ole tarpeeksi tajuissaan kiinnostuakseen haavasta. Antibioottikuuri alkaa huomenna heti aamusta ja kipulääkkeetkin viimeistään silloin, jos aikaisemmin ei tarvetta ilmene.
Näihin tunnelmiin tällä kertaa.
