Parveke-elämää

 Takapihan sijaan on vietetty aikaa parvekkeella, siellä ei ole sääskiä.  Jostain syystä ne eivät ymmärrä lentää saaliin perässä niin ylös, kai.

 

Ettaa hieman huolestuttaa kattoremontin äänet, sitä on nyt tehty viikonloppunakin ja suoraan pään yläpuolella, tietysti.

 Eräälle toiselle on aivan sama, mitä siellä katolla tapahtuu :D

 

En muista olenko maininnut tätä joka kesän hittituotetta aikaisemmin!  Koirilla on kesän ajan  juoma-automaatti parvekkeella, tykkäävät siitä aivan älyttömästi.  Luulen, että siitä saa maailman parasta vettä heti porukoiden saunakiulun jälkeen...

Juhannus

Juhannus oli tänä vuonna hieman erilainen.  Herra O. ja Etta P. jäivät kotinurkille ja minä syöksähdin viikonlopuksi Kööpenhaminaan.  Syöksähdin kirjaimellisesti, sillä Helsinki-Vantaalla koneen vaihtoon jäi aikaa 15 minuuttia.  Hyvin ehti ja kiltisti odottivat jatkolennolle.  

Kävleykilometrejä kertyi melko huisisti, muutama sadekuuro kasteli ja aurinkokin esiintyi pilvien takaa.

Kiva kaupunki! Paljoa ei muistikuvia ollut lapsena tehdyiltä reissuilta, mutta Pieni Merenneito sentään näytti tutulta.  Amelienborgin pihalla sain karvahattupäisen vartijan huudot perääni, piti tovi miettiä, mikä meni pieleen.

Ruoka oli herkullista, hotelli tarjosi hyvät unet ja sunnuntai-iltana pääsin kotiinkin inhimilliseen aikaan. Suuri kiusaus oli tarttua lentoyhtiön tarjoamaan tilaisuuteen paluun siirtämisestä korvausta vastaan…  Oi jos olisi ollut jo loma.

Harvinaista lenkkeilyseuraa ja ompeluhommia

Sakari ja Otso

Viikonloppuna Oulussa kisataan agilityn sm-mitaleista ja yksi kisaajista on  Sakari, Xenan ja Otson poika.  Ihan älyttömän hienoa!  Lauantaina reissaajilla oli hetki aikaa ja käytiin pyörähtämässä metsälenkillä.  Eppusta en uskaltanut ottaa mukaan, se ontui etujalkaansa alkuviikosta ja on päässyt vain hihnapiiperryksille viime päivinä.  

Herrat katsoo horisonttiin

Sakari

  

Sakarin "pikkuveli" Hermanni ja Sakarikin taustalla

Sakari

Gööttihurjaa

Iltapäivällä sain viimein ommeltua uudet päälliset parvekkeen lukunurkkaan.  Minipihan yläkerran parveketta ei ole lasitettu, mutta aivan nurkassa säästyy suurimmilta sateilta tämä pehmoinen (ja nitisevä!) lukupaikka.  Käytännössä siis Ikean kokoontaittuva vierasheteka, muutama patja ja kasa tyynyjä.   Olipa muuten homma löytää sopivan reippaan värinen (ja edullinen) kangas.  Takaa kurkistelee kelloköynnöksen alku, toivottavasti en murjo sitä tyynyillä.

Kesäkassi ja Martta-matkan tuliainen

Olin loppuvuodesta Berttana Martta-matkalla.  

Siis Marttojen mukana mukavalla viikonloppureissulla, vaikka en olekaan jäsen.  Paluumatkalla pysähdyttiin puutarhalla ja siellä oli KAIKKI kukkasipulit 10 senttiä/kpl.  No, hillitsin itseni ja ostin muistaakseni kolmisenkymmentä tulppaanin ja narsissin sipulia ja lisäksi valkoisen helmililjan sipuleita. En saanut niitä enää maahan, osa pilaantui ja osa muutti pahvilaatikossa sukulaisten autotalliin talveksi. Nyt keväällä istutin henkiinjääneet ja tulppaaneista ei ole tietoakaan.  Helmililjat kasvattivat lehtiä, säilyivät siis hengissä.  Nämä narsissit sen sijaan… ne aikovat kaikki kukkia!  

Kesäkassi valmistui jonkin aikaa sitten.  Värit kuvassa paaaaaljon haaleammat kuin oikeasti.  Alkuperäinen ohje on Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta.  Käytin eri lankaa ja mittasuhteet ovat varmaan senkin myötä vähän erilaiset.  Tein myös laukkuun vuoren vanhasta tyynynpäällisestä, tuli samalla kätevästi toinen lokerokin kassin sisälle, kun käytin tyynynpäällisen taitepään.

Koiran korvia

Istutaan hetkeksi pihalle kuuntelemaan

kun räkättirastas ruokkii poikasiaan

ja orava juoksee puuta ympäri

Katsotaan kun tuuli taittaa heinää

muurahainen ahertaa

Pihavahdin silmät 

ne kaiken näkevät

Ne niin söpösti...

Ne niin söpösti köllötteli nurmikolla, ainakin siihen asti kun sain napattua kameran käsiini.

Just.

Pienen ponnistelun jälkeen ne katsoivat ainakin suunnilleen samaan suuntaan.  Paitsi Ettan toinen silmä katsoo näissäkin kuvissa naapurin kissaa, joka ulkoili samaan aikaan omalla pihallaan.  Ei sillä normaalisti karsasta, oikeesti.

Elonmerkkejä pihassa

Narsisseja!

Lisää narsisseja!

Kiva seurata, kun minipiha herää eloon.  Useampi narsissi kukkii jo ja tulppaanit tulevat pian perästä.  Muut kasvit ponnistavat hitaasti varjoisassa pihassa.

Särkynytsydän (valkoinen)

Pikkusydän

Pikkusydän on todella kiltti ja vaatimuksiltaan vaatimaton kasvi.  Se kasvattaa keväällä nopeasti lehtensä tuuheaksi ja ehtii kukkimaan jo melkein ennen narsisseja ja tulppaaneja.  Ja sieväkin se on!

Kuunlilja

Viime kesänä minuun iski kuunliljahulluus.  Sain silloin pari alkua ja siellä ne nostavat nyt nokkiaan mullasta.  Koko ajan on sellainen olo, että näitä pitää saada lisää!

Samettiruusu

Samettiruusun ensimmäinen nuppu.

Kerrottu tulppaani

Kerrottu tulppaani pitää vielä jännityksessä ennen kuin aukaisee kauniin kukkansa.  Harmi, että muutama sipuli näyttää tänä vuonna kasvattavan vain lehtiä, mutta onneksi kukkiakin on tulossa jokunen.

Tämä pieni ihana lila kukka (jonka nimeä en juuri nyt muista) peittää vielä kirjavalehtisen kuunliljan alut allensa.  Pieni kukkija on peräisin mummolan pihasta.

Rakas päiväkirjani...

 

 Rakas päiväkirjani. 

Eilen karkasin rusakon perään. 

Se seisoi niin komeasti keskellä polkua, että tein ovelan kolmois-salkowin, vapautin itseni emännän kahleista ja ryntäsin kannoille hihna perässä lepattaen. 

 Kuulin korvissani vain tuulen huminan ja hetken siinä juoksimme vain me kaksi tupsuhäntää. 

Tiukassa kurvissa suoraan ryteikköön kai hieman harhauduin, kun yhtäkkiä pitkäkorvaa ei ollut missään. Sieltäpä minut sitten löydettiin enkä saanut enää jatkaa retkeäni. 

Jahdin jälkeen rentouduin ihmismummolan karvamatolla.

Otso

 

Ennen pupuloikkaa ennätin ihastella kukkivaa tuomea ja rauhallista iltaa.  Rusakoita on ollut viimeisen vuoden ajan niin paljon meidän nurkilla, että koirat eivät niihin ole enää juuri huomiota kiinnittäneet.  Ne loikkivat aamulenkillä pyörätiellä edellä, istuksivat pihoilla ja ilmestyvät milloin mistäkin eteen. Nytkin olin oikaisemassa metsän poikki koirapuiston kulmilla, kun pupu törötti polulla.  Sen singahtaessa loikkaan lähti Otsokin ja hihna kädestä... 

Amppelien alku

Rautayrtti

Amppelikukkia istutuksen jälkeen - piti ottaa kuvia näistä kukan aluista, että voi myöhemmin kesällä katsoa onko kukat kasvaneet ja hoito onnistunut.  Minun kohdalla on todennäköisempää, että jossain vaiheessa ote herpaantuu.

Miljoonakello

Näiden kukan alkujen osalta tuli tuettua sekä paikallista puutarhaa että halpakauppaa.  Kummastakin mukavia löytöjä!

Keijunmekko

Miljoonakello

Voi kun tulisi paistetta ja lämmintä, niin pääsisi kasvu hyvin alkuun!

Mustikan kukkia ja punainen paroni

Mustikka kukkii jo meidänkin nurkilla!

"Kotipolku"  

Näin ei tietenkään saisi matkustaa, ei ole turvallista eikä muutenkaan järkevää.  95% matkoista koirat ovat minullakin autohäkissä.  Mutta joskus herra O. saa nauttia hetkestä Punaisena Paronina ja olla tärkeänä ja katsoa, kun auto nielee asfalttia.  Jos herra O. saisi valita, se varmaan matkustaisi aina näin.  Ainakin menomatkalla metsälenkille, paluumatkalla ehtii jo levätäkin.