Harvinaista lenkkeilyseuraa ja ompeluhommia

Sakari ja Otso

Viikonloppuna Oulussa kisataan agilityn sm-mitaleista ja yksi kisaajista on  Sakari, Xenan ja Otson poika.  Ihan älyttömän hienoa!  Lauantaina reissaajilla oli hetki aikaa ja käytiin pyörähtämässä metsälenkillä.  Eppusta en uskaltanut ottaa mukaan, se ontui etujalkaansa alkuviikosta ja on päässyt vain hihnapiiperryksille viime päivinä.  

Herrat katsoo horisonttiin

Sakari

  

Sakarin "pikkuveli" Hermanni ja Sakarikin taustalla

Sakari

Gööttihurjaa

Iltapäivällä sain viimein ommeltua uudet päälliset parvekkeen lukunurkkaan.  Minipihan yläkerran parveketta ei ole lasitettu, mutta aivan nurkassa säästyy suurimmilta sateilta tämä pehmoinen (ja nitisevä!) lukupaikka.  Käytännössä siis Ikean kokoontaittuva vierasheteka, muutama patja ja kasa tyynyjä.   Olipa muuten homma löytää sopivan reippaan värinen (ja edullinen) kangas.  Takaa kurkistelee kelloköynnöksen alku, toivottavasti en murjo sitä tyynyillä.

Kesäkassi ja Martta-matkan tuliainen

Olin loppuvuodesta Berttana Martta-matkalla.  

Siis Marttojen mukana mukavalla viikonloppureissulla, vaikka en olekaan jäsen.  Paluumatkalla pysähdyttiin puutarhalla ja siellä oli KAIKKI kukkasipulit 10 senttiä/kpl.  No, hillitsin itseni ja ostin muistaakseni kolmisenkymmentä tulppaanin ja narsissin sipulia ja lisäksi valkoisen helmililjan sipuleita. En saanut niitä enää maahan, osa pilaantui ja osa muutti pahvilaatikossa sukulaisten autotalliin talveksi. Nyt keväällä istutin henkiinjääneet ja tulppaaneista ei ole tietoakaan.  Helmililjat kasvattivat lehtiä, säilyivät siis hengissä.  Nämä narsissit sen sijaan… ne aikovat kaikki kukkia!  

Kesäkassi valmistui jonkin aikaa sitten.  Värit kuvassa paaaaaljon haaleammat kuin oikeasti.  Alkuperäinen ohje on Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta.  Käytin eri lankaa ja mittasuhteet ovat varmaan senkin myötä vähän erilaiset.  Tein myös laukkuun vuoren vanhasta tyynynpäällisestä, tuli samalla kätevästi toinen lokerokin kassin sisälle, kun käytin tyynynpäällisen taitepään.

Tuokio lauantaita

Kevään ensimmäiset urheat kukkijat, pari vuotta sitten maahan hautaamani ruukkunarsissien mukulat.  Sieltä ne ponnistaa.

Herra O:n leikkihetki.  Teletapit ovat yhä joukossamme...

Ettasta on ihan tylsää, kun Otso leikkii yksin.

Onneksi siltä voi yrittää varastaa lelun…  siis yrittää.

Takajalkojen oikeaoppinen sammakkoasento.

Näistä silmiä kirveltävistä väreistä syntyy kesäkassi.  Toivottavasti valmistuu jo täksi kesäksi.  

Sunnuntai: Geokätköilyä ja kaksi aamiaista.

Aamulla lähdettiin heti puurolautasen jälkeen etsiskelemään geokätköjä pienen automatkan päästä.  Kylmä aamu, matkalla sateli vielä pakkaslunta ja aurinkokin oli pitkästä aika piilossa.  Koirilla mahdoton tohotus päällä heti, kun pääsivät ulos autosta.  Olin varustautunut hupullisella untuvatakilla ja lämpimällä villapipolla, mutta merenrannan sää oli silti aika armoton.  Tuuli kävi sen verran, että poskia nipisteli hupusta huolimatta.

Tarkoitus oli hakea kuusi eri kätköä, mutta kaksi jäi löytämättä.  Täytyy kokeilla uudestaan toisella kertaa, ehkä vähän lämpimämällä säällä.  Ja vähemmällä lumella, jos se nyt mitään vaikutti.  Koirat nauttivat rantapusikoissa rymyämisestä ja kierrokselle tuli kestoa kolmisen tuntia kaikkiaan.  Aktivisuusmittarin mukaan lähes 11 000 askelta.  Mikäpä siinä, ei hullumpi aloitus sunnuntaille!  

Kotiin tullessa olikin jo niin nälkä, että piti poiketa kaupasta tarvikkeita herkkuaamiaiselle (yleensä syön tylsästi kaurapuuroa tai jogurttia).  Koiratkin saivat vähän välipalaa massun täytteeksi.

Keväthuivi on päässyt jo käyttöönkin.  Lanka on BC Garn Allino (50% puuvilla, 50% pellava) ja malli jokin Baktus-versioista.  Siis helppo ja nopea.  Nyt on uusi vähän erilainen jo puikoilla. 

Geogöötti Otso on löytänyt kätköistään kengän.  Otso tarjoilee leluja vaihtokauppana kerjätessään ihmisherkkuja. Hassu otus!

Elämää, ei sen kummempaa. Yksi göötti yhdeksän vuotta.

Kevättalvi, yksi lempiajoistani. Parhaimmillaan aurinkoa, lunta ja pientä pakkasta.  Siitä olemme ottaneet kaiken ilon irti.

Yksi maaliskuun parhaita paloja:  Herra O., joka viime viikonloppuna täytti yhdeksän vuotta.

Kuono vaalenee, mutta virtaa ja elämää täynnä on tämä koira.  Ikä on tuonut mukanaan lisääntynyttä jääräpäisyyttä, keittiön siivousta ja kainaloisena majailua. Ja oveluutta.  Jouluna O. haki omin luvin gööttipiparkakkuja suljetussa kaapissa olevasta purkista, olimme kaikki aivan mykistyneitä mestarivarkaasta.  Matka jatkui korvat luimussa kohti olohuoneen mattoa, piparkakut suupielistä kurkistaen.

Minulla oli pari lomapäivää viime viikonlopun yhteydessä ja huristelimme pääasiassa metsässä.  Tanjalta saatiin vinkki suolenkistä ja siellä kierrettiin beaglekamujen kanssa.

Ettalla on aina vauhti päällä - se on iloinen ja hassu pieni koira, joka haluaisi aina vielä ihan vähän lähemmäksi ihmisiään.

Tällä viikolla innostuin geokätköilystä, apua!  Ollaan käyty katsastamassa seitsemän kätköä koirien kanssa, tuleepahan suunnattua lenkkejä vähän uusiin suuntiin tämän myötä.  Aamulla tehtiin parin tunnin lenkki kätköjen perässä (onneksi hanki kantaa), iltapäivän lenkki oli sitten ihan puhtaasti koiralenkki.  Tuntuu, että ulkona ei vaan voi olla tarpeeksi, kun on tällainen sää!  

Tämän talven ristiriita on ollut lukeminen vs. käsityöt, saan jatkuvasti valita niiden välillä kun vapaa-aika ei vain riitä kaikkeen.  Nyt odottaisi Sara Blaedelin viimeisin suomennettu dekkari (Hyvästit vapaudelle) TAI  viimeisin keskeneräinen keväthuivin tekele.

Mitä tehdä?