Kevättalvi, yksi lempiajoistani. Parhaimmillaan aurinkoa, lunta ja pientä pakkasta. Siitä olemme ottaneet kaiken ilon irti.
Yksi maaliskuun parhaita paloja: Herra O., joka viime viikonloppuna täytti yhdeksän vuotta.
Kuono vaalenee, mutta virtaa ja elämää täynnä on tämä koira. Ikä on tuonut mukanaan lisääntynyttä jääräpäisyyttä, keittiön siivousta ja kainaloisena majailua. Ja oveluutta. Jouluna O. haki omin luvin gööttipiparkakkuja suljetussa kaapissa olevasta purkista, olimme kaikki aivan mykistyneitä mestarivarkaasta. Matka jatkui korvat luimussa kohti olohuoneen mattoa, piparkakut suupielistä kurkistaen.
Minulla oli pari lomapäivää viime viikonlopun yhteydessä ja huristelimme pääasiassa metsässä. Tanjalta saatiin vinkki suolenkistä ja siellä kierrettiin beaglekamujen kanssa.
Ettalla on aina vauhti päällä - se on iloinen ja hassu pieni koira, joka haluaisi aina vielä ihan vähän lähemmäksi ihmisiään.
Tällä viikolla innostuin geokätköilystä, apua! Ollaan käyty katsastamassa seitsemän kätköä koirien kanssa, tuleepahan suunnattua lenkkejä vähän uusiin suuntiin tämän myötä. Aamulla tehtiin parin tunnin lenkki kätköjen perässä (onneksi hanki kantaa), iltapäivän lenkki oli sitten ihan puhtaasti koiralenkki. Tuntuu, että ulkona ei vaan voi olla tarpeeksi, kun on tällainen sää!
Tämän talven ristiriita on ollut lukeminen vs. käsityöt, saan jatkuvasti valita niiden välillä kun vapaa-aika ei vain riitä kaikkeen. Nyt odottaisi Sara Blaedelin viimeisin suomennettu dekkari (Hyvästit vapaudelle) TAI viimeisin keskeneräinen keväthuivin tekele.
Mitä tehdä?
