Ihahhurjaa!

Xenan ja Otson ihanainen jälkikasvu, villi viisikko, täyttää tänään jo kolme vuotta!  Onnea jokaiselle yhdessä ja erikseen!

Kyllä niitä odotettiinkin jännityksellä ja ilolla <3

Huomenna jo kaksi viikkoa :)

Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa leikkauksesta, tättäräääää!  Ja Ettan ruokahalu on nyt aivan entisellään, loistavaa. :)

Jo se Otsoa haukotuttikin tämä toipilaselämä...

Sisäleikeissä on jo meno päällä ja jos ei velipoika muuten usko, niin aina voi istua sen päälle.  Otso-poloisen elämässä on aina ollut gööttityttö, joka vaientaa sen istahtamalla päälle (pentuaikana se oli Karkki)...  

Jospa viikonloppuna kaljumaha & co rynnistäisi jo metsään, saisi jätettyä tuota energiaa vähän polun varteen ja ehkä otettua muutaman ulkoilukuvankin.

Loppuhuipennukseksi haava tänään:

Viikon varrelta

Leikkauksesta toipuminen on edistynyt hienosti.  Lauantaina Etta pääsi hihnassa jo vähän pidemmälle lenkillekin.  Hyvin jaksoi ja haava oli vaatekertojen alla suojassa. :)

Tämä haavakuva on otettu jo muutama päivä sitten, muistaakseni seitsemäntenä päivänä leikkauksen jälkeen.

Otso on hoitanut kaveria uutterasti.

Ihan kaikkeen ei Otsokaan ala, varpaanvälit saa Etta pestä itse. :D

On se vaan uuvuttavaa puuhaa tämä omaishoito...

Tässä viikon aikana on tullut selväksi, että koiran pukeminen ei ole mun juttuni.  Etta on ollut puettuna sisällä ja se on puettu myös ulos, jotta haava ei kastuisi/likaantuisi.  Vaikka sitä itseä ei pukeminen tai vaatteiden pitäminen tunnut häiritsevän, niin minua jo vähän kyllä tylsistyttää.

Vastavuoroisesti Otsonkin aivot on pesty korvan kautta.

Lauantai-illan (päivä 10) kuva haavasta.  Hirveän siisti se kyllä minun mielestä on.  Nyt kun vain karva kasvaisi takaisin, niin ei paljas maha paleltuisi lumessa.  Siis sitten kun metsään päästään.

Laiska sunnuntai, päivä 4

Lokoisaa oleskelua ja vähän ulkoilua kevyessä lumisateessa.  Etta-toipilas nukkuu enemmän kuin normaalisti ja Otso seuraa perässä.

Koirat kasvattavat villasukkia talviajaksi.  Vielä ei olla muhkeimmissa mitoissa.  Gööttiryhmissä on ollut puhetta tassukarvojen leikkaamisesta, mutta sitä ei meillä ole tarvinnut harrastaa.  Lumi ei niihin takerru eivätkä ne näytä laminaatillakaan aiheuttavan liukastelua. Kai se on tämä pohjoisen talvi ;)

Ettan töppönen

Otson töppönen

Ulkoileminen on riemukasta:  Otso on kuin orivarsa laitumella päästessään yksityislenkille ja Etta pomppii kuin superpallo narussa.  Yritä siinä sitten varjella leikkaushaavaa äkkinäisiltä liikkeiltä...  Erikseenhän ne tietysti ulkona käyvät.

Päivän haavakuva tulee tässä.  Karva kasvaa takaisin jo kovaa vauhtia!

Punaista, päivä 3

Lauantain kunniaksi hieman punaista :)  Päivän asu on vanhasta t-paidasta leikattu ja viritetty haavasuoja.  Ettan antibiootti- ja kipulääkekuuri jatkuu edelleen.

Portaiden kulkeminen ei ole oikein suotavaa leikkaushaavan kanssa, joten majailemme alakerrassa.  Leirielämää omassa kodissa :)

Otso taitaa vähän tylsistyä, kun kaverin kanssa ei saa painia vaikka se kaveri itse kävisi sitä ehdottelemassa.

Tämän päivän haavakuvat, kolme vuorokautta leikkauksesta.  "Laastarin" reunat näkyvät vielä selvästi ihossa :(

Mittarimato, päivä 2

Ettan leikkauksesta on nyt kaksi vuorokautta aikaa.  Toipilas on ollut tänään taas paria hyppyloikkaa pirteämpi.  Ulkona sen hillitseminen on hihnasta huolimatta melko mielenkiintoista.  Mitähän tästä toipilasajasta vielä tuleekaan...  

Päivän asuna on ollut mittarimatolook, jostain verenluovutustilaisuudesta saatu ohut putkihuivi (kauhea koirankarvamagneetti).  Etta on siitä kiva koira, että nämä yhtäkkiä päälle kiskottavat vaatekappaleet eivät oikeastaan kiinnosta sitä ollenkaan.  Se vain jatkaa touhottamistansa vaatekotkotuksista huolimatta :D

Eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti irrotin tänään haavan suojana olleen laastarisysteemin.  Hikeä pukkasi, kun milli milliltä sitä hivutin irti.  Reunojen kostuttaminen lämpimällä vedellä toimi todella hyvin.  Ihan viimeiseen nurkkaan otin avuksi ruokaöljyn, kun oli niin tiukasti juuttunut kiinni.  En vaan raskinut nyhtää sitä irti.  Alla pieni kurkistus haavaan.  Yllätyin miten siistin näköinen se on eikä edes valtavan pitkä.  Kuvat on otettu pian laastarin irroittamisen jälkeen, näkyy vielä punertavat jäljet nisien ympärillä.