Etta, leikkauksen jälkeinen elämä

Pieni päivitys Ettan tammikuiseen leikkaukseen liittyen:

Mahan alueen karvat alkavat vihdoin olla entisellään eikä haavaa enää oikein edes erota. Etta aloitti karvalähdön n. 5 viikkoa leikkauksen jälkeen, peitinkarvakin tuntuu nyt irtoavan. Mielenkiintoista nähdä, millainen turkki kasvaa aikanaan tilalle ja miten karvanlähtö jatkossa. Mitään muita muutoksia leikkaukseen liittyen ei vielä ole näkynyt :)

Huomenna jo kaksi viikkoa :)

Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa leikkauksesta, tättäräääää!  Ja Ettan ruokahalu on nyt aivan entisellään, loistavaa. :)

Jo se Otsoa haukotuttikin tämä toipilaselämä...

Sisäleikeissä on jo meno päällä ja jos ei velipoika muuten usko, niin aina voi istua sen päälle.  Otso-poloisen elämässä on aina ollut gööttityttö, joka vaientaa sen istahtamalla päälle (pentuaikana se oli Karkki)...  

Jospa viikonloppuna kaljumaha & co rynnistäisi jo metsään, saisi jätettyä tuota energiaa vähän polun varteen ja ehkä otettua muutaman ulkoilukuvankin.

Loppuhuipennukseksi haava tänään:

Viikon varrelta

Leikkauksesta toipuminen on edistynyt hienosti.  Lauantaina Etta pääsi hihnassa jo vähän pidemmälle lenkillekin.  Hyvin jaksoi ja haava oli vaatekertojen alla suojassa. :)

Tämä haavakuva on otettu jo muutama päivä sitten, muistaakseni seitsemäntenä päivänä leikkauksen jälkeen.

Otso on hoitanut kaveria uutterasti.

Ihan kaikkeen ei Otsokaan ala, varpaanvälit saa Etta pestä itse. :D

On se vaan uuvuttavaa puuhaa tämä omaishoito...

Tässä viikon aikana on tullut selväksi, että koiran pukeminen ei ole mun juttuni.  Etta on ollut puettuna sisällä ja se on puettu myös ulos, jotta haava ei kastuisi/likaantuisi.  Vaikka sitä itseä ei pukeminen tai vaatteiden pitäminen tunnut häiritsevän, niin minua jo vähän kyllä tylsistyttää.

Vastavuoroisesti Otsonkin aivot on pesty korvan kautta.

Lauantai-illan (päivä 10) kuva haavasta.  Hirveän siisti se kyllä minun mielestä on.  Nyt kun vain karva kasvaisi takaisin, niin ei paljas maha paleltuisi lumessa.  Siis sitten kun metsään päästään.

Laiska sunnuntai, päivä 4

Lokoisaa oleskelua ja vähän ulkoilua kevyessä lumisateessa.  Etta-toipilas nukkuu enemmän kuin normaalisti ja Otso seuraa perässä.

Koirat kasvattavat villasukkia talviajaksi.  Vielä ei olla muhkeimmissa mitoissa.  Gööttiryhmissä on ollut puhetta tassukarvojen leikkaamisesta, mutta sitä ei meillä ole tarvinnut harrastaa.  Lumi ei niihin takerru eivätkä ne näytä laminaatillakaan aiheuttavan liukastelua. Kai se on tämä pohjoisen talvi ;)

Ettan töppönen

Otson töppönen

Ulkoileminen on riemukasta:  Otso on kuin orivarsa laitumella päästessään yksityislenkille ja Etta pomppii kuin superpallo narussa.  Yritä siinä sitten varjella leikkaushaavaa äkkinäisiltä liikkeiltä...  Erikseenhän ne tietysti ulkona käyvät.

Päivän haavakuva tulee tässä.  Karva kasvaa takaisin jo kovaa vauhtia!

Punaista, päivä 3

Lauantain kunniaksi hieman punaista :)  Päivän asu on vanhasta t-paidasta leikattu ja viritetty haavasuoja.  Ettan antibiootti- ja kipulääkekuuri jatkuu edelleen.

Portaiden kulkeminen ei ole oikein suotavaa leikkaushaavan kanssa, joten majailemme alakerrassa.  Leirielämää omassa kodissa :)

Otso taitaa vähän tylsistyä, kun kaverin kanssa ei saa painia vaikka se kaveri itse kävisi sitä ehdottelemassa.

Tämän päivän haavakuvat, kolme vuorokautta leikkauksesta.  "Laastarin" reunat näkyvät vielä selvästi ihossa :(

Mittarimato, päivä 2

Ettan leikkauksesta on nyt kaksi vuorokautta aikaa.  Toipilas on ollut tänään taas paria hyppyloikkaa pirteämpi.  Ulkona sen hillitseminen on hihnasta huolimatta melko mielenkiintoista.  Mitähän tästä toipilasajasta vielä tuleekaan...  

Päivän asuna on ollut mittarimatolook, jostain verenluovutustilaisuudesta saatu ohut putkihuivi (kauhea koirankarvamagneetti).  Etta on siitä kiva koira, että nämä yhtäkkiä päälle kiskottavat vaatekappaleet eivät oikeastaan kiinnosta sitä ollenkaan.  Se vain jatkaa touhottamistansa vaatekotkotuksista huolimatta :D

Eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti irrotin tänään haavan suojana olleen laastarisysteemin.  Hikeä pukkasi, kun milli milliltä sitä hivutin irti.  Reunojen kostuttaminen lämpimällä vedellä toimi todella hyvin.  Ihan viimeiseen nurkkaan otin avuksi ruokaöljyn, kun oli niin tiukasti juuttunut kiinni.  En vaan raskinut nyhtää sitä irti.  Alla pieni kurkistus haavaan.  Yllätyin miten siistin näköinen se on eikä edes valtavan pitkä.  Kuvat on otettu pian laastarin irroittamisen jälkeen, näkyy vielä punertavat jäljet nisien ympärillä.

Toipilas, päivä 1

Ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen meni rauhallisesti.  Etta ei juuri piippaillutkaan yön aikana, nukkui vain rauhallisesti.  Aamupäivällä tuli ensimmäinen pissa leikkauksen jälkeen ja vesikin vihdoin maistui.  Ruoka ei vielä kelvannut, mutta yksittäiset herkut kyllä.  Ulkona käytiin piipahtamassa hyvin paketoituna, että haavasuoja ei räntäsateessa kastuisi.  Vähän haastavaa kyllä, kun Ettalla oli mielessä vain hangessa kaivelu ja piehtarointi.

Etta on nukkunut aika paljon päivän aikana eikä haava sitä vielä kiinnosta lainkaan.  Otso on ollut vähän hämillään kaverin tilasta, mutta ikionnellinen, kun on päässyt yksityislenkeille monta kertaa :)

Ruokakin maistui lopulta nyt illalla, kun laitoin tarjolle jotain vähän erityisempää :)

Pieni potilas

Vein Ettan eilen eläinlääkärin tutkittavaksi, koska epäilin että sillä saattaisi olla kohtutulehdus. Oireet vain eivät täsmänneet siihen, miten kohtutulehduksen yleensä sanotaan oireilevan, mutta minulla oli tunne, että jotain on pielessä.  Ettan juoksun alkamisesta on jo kolme kuukautta, mutta Otson mielestä se tuoksui hyvälle, sen ruokahalu oli normaalia huonompi ja sitten löysin muutaman vaalean vuototipan sängyltä.

Eläinlääkärissä Etta tutkittiin, siltä otettiin papa-koe ja verikoe ja se ultrattiin.  Tulehdusarvot eivät olleet koholla, mutta ultran perusteella kohtutulehdusta epäiltiin.  Kuvassa näkyi mustia juovia, jotka eivät eläinlääkärin mukaan oikein muutakaan voineet olla.  Etta sai antibiootti- ja kipulääkepiikit ja leikkausajan seuraavaksi aamuksi.

Tänään aamulla hääräilin aamutoimiani, kun noin seitsemän aikaan eläinlääkäriasemalta soitettiin.  Leikkaava lääkäri oli sairastunut ja Ettan leikkaus siirtyi muutaman tunnin eteenpäin toiselle lääkärille.  Kyllä tuntui tunnit pitkiltä, kun töissä odottelin lähtöaikaa.  Vein Ettan eläinlääkäriasemalle, istuskelin sen kanssa kunnes se sai rauhoituspiikin ja nukahti.  Pari tuntia myöhemmin sain puhelun, että Ettan leikkaus oli mennyt hyvin.  Itse kohtu oli jo huonommassa kunnossa kuin ultran perusteella oli syytä odottaa.  Sinne oli kertynyt reilusti märkää, seinämät olivat ohentuneet ja kohdunkaula oli kiinni.  Kaikki oli kuitenkin saatu pois.

Heräämössä odotti umpiunessa oleva koira.  Pienellä annoksella herätettä se saatiin pian jalkeille ja kotiin.  Haava on paketoitu haavasuojan alle ja toivottavasti siellä pysyykin siistinä seuraavat päivät.  Potilas on makoillut koko illan, välillä haikeasti piipittäen.  Kivuliaalta se ei vaikuta eikä se vielä ole tarpeeksi tajuissaan kiinnostuakseen haavasta.  Antibioottikuuri alkaa huomenna heti aamusta ja kipulääkkeetkin viimeistään silloin, jos aikaisemmin ei tarvetta ilmene.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa.