Tuokio lauantaita

Kevään ensimmäiset urheat kukkijat, pari vuotta sitten maahan hautaamani ruukkunarsissien mukulat.  Sieltä ne ponnistaa.

Herra O:n leikkihetki.  Teletapit ovat yhä joukossamme...

Ettasta on ihan tylsää, kun Otso leikkii yksin.

Onneksi siltä voi yrittää varastaa lelun…  siis yrittää.

Takajalkojen oikeaoppinen sammakkoasento.

Näistä silmiä kirveltävistä väreistä syntyy kesäkassi.  Toivottavasti valmistuu jo täksi kesäksi.  

Kohti arkea

Äly ja Väläys pääsevät taas nauttimaan pitkistä päiväunista ja keskipäivän ulkoiluista ilman minua.  Talvilomaviikko on nyt vietetty ja huomenna palataan taas arkeen.  Pyöräilykauden korkkaan ensi viikolla, pitäisiköhän kasata koirien peräkärry ja viedä nekin ajelulle…  Haukkuvalla vankkurilla liikkuessa saa mukavasti huomiota kanssakulkijoilta.

Päivälenkki eikä ketään muuta missään.  Oltiin "lähellä korvessa" niin, että puhelimestakin hävisi verkko.

Herra O. on pedannut itselleen pedin…

Kaivelin ulkovarastosta vanhan retkituolin (niiltä menneiltä koiranäyttelyreissuilta) ja tehtiin leiri parvekkeelle iltapäiväaurinkoon.  Vähän vilpoisaksi meni, vielä ei ole varsinaisen lukunurkan rakentamisen aika.  Pian sekin koittaa.

Teletappien kohtalo

Leluilla on yleensä lyhyt elämä ja kova kohtalo gööttien hampaissa.  Olen vähän säästellyt näillä teletapeilla leikkimistä, mutta nyt ne on vapautettu.  Niinpä täällä asustaa nyt silmättömät ja nenättömät tyypit, joista toisella ei ole enää kroppaakaan.  Tuskin toisellakaan enää kauaa.  En haluaisi törmätä näihin pimeällä.

 

Toverit tönöttämässä portaalla aamulenkin jälkeen.  Ihan kauhean tylsää olla kytkettynä, paljon hauskempaa olisi ollut roikkua harjan varressa, kun siivosin hiekoitushiekkoja pois.  Erityisesti O:lle harja on aivan vastustamaton ihanuus.

Lomasyntejä osa 34.  Kotiburgeri ja lisukkeet sai vähän todellisuutta täpäkämmän filtterin.  Maku oli kohdillaan.  Nyt voi vain hävetä.  Onneksi sentään siivosin.

Makiaa lomailua & slo-bowl

Puistokahvila Makiasta löytyi herkullinen loma-aamun aamiainen:  Munakas itse valitsemillani täytteillä (kanaa ja artisokkaa, ah NAM!), croissanteja, patonkia, juustoja, smoothie, hedelmiä ynnä muuta ihanaista.  Kunpa tulisi useammin käytyä (tai ehkä ei sittenkään)!

Samaiselta kaupunkireissulta löytyi Ettalle uusi ruokakuppi, slo-bowl, joka toivottavasti kiemuroineen hidastaan kiireisen göötin evästystä.  Tarjolla oli tämä spiraalimainen kulho ja toinen, joka oli enemmän kukan muotoinen.  Aikani haakuroin kahden vaiheilla, mutta spiraali voitti, koska näytti siltä että siitä on vaikeampi syödä.  Jännä nähdä, miten käy!  Etta viheltää nappulat yleensä hetkessä sisäänsä.

Tässä kuvassa viheltäjä-Etta sukeltaa hangen syvyyksiin ja avustaja-Otso valvoo tilannetta.  Nyt on niin kuraista pyöräteillä, että käydään putsaamassa tassuista ja massuista hiekat ja ravat hankeen ennen kuin tullaan sisälle. Vähän vähemmän pyyhkimistä ja kuivaamista minulle...

Pääsiäinen

Pienen göötin pääsiäiskiusaukset.  Pitkäperjantaina kokoonnuttiin syömään nyhtölammasta ja lisukkeita, onneksi sieltä riitti vähän lammasta koirienkin kuppeihin.

Tänään paistateltiin päivää maalla, aurinko jo lämmittää!  Hanki kantaa göötit, mutta ei ihmistä…  Tehtiin pieni hihnalenkkikin, kun paikalla oli Innokas Pieni Taluttaja.  No, Otsohan tietysti johdatti taluttajaa herrasmiehen elkein läpi kierroksen.  Se vaan on niin fiksu ‹3

Kuvista päätellen herra O. on myös ollut se päivän linssilude…  Paistettiin makkaraa ja paistateltiin päivää, kahlattiin hangessa ja hengailtiin mukavassa seurassa.

Ettakin on eksynyt kameran eteen, sillä oli taas niin vauhti päällä, kun kaikessa piti olla mukana.

Tästä on hyvä jatkaa ensi viikko lomailua, toivottavasti aurinko näyttäytyy muinakin päivinä.  Siitä vaan saa niin tolkuttomasti energiaa ja hyvää mieltä.  Jännityksen hetkiä on edessä, liigan välierät jatkuvat ja hallille käy tie.

Apua, se ontuu.

Eppunen ontuu toista takajalkaansa.  En tiedä miten ja missä välissä se on sen loukannut.  Eilen iltalenkiltä tullessa se oli normaali, noin tunti siitä se oli kolmijalkainen.  Sen tunnin se pääasiassa makoili jaloissani.  Tehtiin aamulla vain pieni ulkoilukierros ja kyllä se sitä varoo.  Annoin töihin lähtiessä kipulääkkeen ja rakensin päiväksi karsinan, jotta malttaa olla hyppimättä.  Toivottavasti olisi vain venähdys ja lepo + kipulääke auttaisi. Pitää illemmalla tunnustella sitä vielä. 

Säälittävä potilas eilen illalla

Reilukerho eli isoveli-Otso karsinan seinän takana

Edit.  Näyttäisi, että selvittiin säikähdyksellä.

Sunnuntai: Geokätköilyä ja kaksi aamiaista.

Aamulla lähdettiin heti puurolautasen jälkeen etsiskelemään geokätköjä pienen automatkan päästä.  Kylmä aamu, matkalla sateli vielä pakkaslunta ja aurinkokin oli pitkästä aika piilossa.  Koirilla mahdoton tohotus päällä heti, kun pääsivät ulos autosta.  Olin varustautunut hupullisella untuvatakilla ja lämpimällä villapipolla, mutta merenrannan sää oli silti aika armoton.  Tuuli kävi sen verran, että poskia nipisteli hupusta huolimatta.

Tarkoitus oli hakea kuusi eri kätköä, mutta kaksi jäi löytämättä.  Täytyy kokeilla uudestaan toisella kertaa, ehkä vähän lämpimämällä säällä.  Ja vähemmällä lumella, jos se nyt mitään vaikutti.  Koirat nauttivat rantapusikoissa rymyämisestä ja kierrokselle tuli kestoa kolmisen tuntia kaikkiaan.  Aktivisuusmittarin mukaan lähes 11 000 askelta.  Mikäpä siinä, ei hullumpi aloitus sunnuntaille!  

Kotiin tullessa olikin jo niin nälkä, että piti poiketa kaupasta tarvikkeita herkkuaamiaiselle (yleensä syön tylsästi kaurapuuroa tai jogurttia).  Koiratkin saivat vähän välipalaa massun täytteeksi.

Keväthuivi on päässyt jo käyttöönkin.  Lanka on BC Garn Allino (50% puuvilla, 50% pellava) ja malli jokin Baktus-versioista.  Siis helppo ja nopea.  Nyt on uusi vähän erilainen jo puikoilla. 

Geogöötti Otso on löytänyt kätköistään kengän.  Otso tarjoilee leluja vaihtokauppana kerjätessään ihmisherkkuja. Hassu otus!